samalla matalapaineella käynnistyi tämäkin päivä. Fyysistä oloa ei ole helpottanut, että kaikki nesteet tuntuu kadonneen musta ja olen entistäkin kuivempi akankoppura. Silmät on olleet eilisestä lähtien kuumottavat ja kipeät, syy löytyy silmien kuivumisesta (ja ei se itkeminen varmaan helpota). Nenä on kipeä, punoittava kuin petterillä ikään ja sekin johtuu limakalvojen kuivumisesta. Verta ei sentään ole enää ihan vuotamalla vuotanut nenästä, mutta hiukan tihkunut kuitenkin. Syöpiksen hoitajan ohjeen mukaan olen suihkutellut joka paikkaan Geridal öljyä, nyt myös sinne nenään o.O Ja se auttaakin hieman. Mulla on myös imeskelytabletteja kuivalle suulle ja kostutussuihketta silmiin. Hieno homma. Kertokaapas joku kokeneempi vertaissisko, kauanko tää kestää?

Mulla oli aika tänään fyskarille ja sen jälkeen keskusteluaika psyk.sos.osaston hoitajalle. Jotenkin niin herkkä mieli nyt kokoajan, että naistenklinikalla fyskariaikaa odotellessa törmäsin käytävällä tuttuun rintasyöpähoitajaan ja kun hän kysyi mitä kuuluu tuli vastaukseksi lähinnä *byääääh, ihan paskaa....* tyyppinen tilitys. Terapiaistuntoa ja tilittämistä jatkoin ihanan fyskarini penkissä ja siitä sujuvasti siirryin jo valmiiksi punaisilla silmillä syöpiksen hoitajan penkkiin. Paljon sain siis  puhua ja kyllä se helpottikin. Ja musta myös tuntui että asiaa läpikäydessä mä oivalsin myös muutamia syitä tälle mun huonolle mielialalle ja alakulolle. Sen lisäksi. että hormoonit heittää häränpyllyä ja alhainen hemoglobiin aiheuttaa väsymystä (ja pari muutakin juttua), niin pahin ongelma tässä on nyt mun ylivilkas mielikuvitus. Mun syöpävastauksissa on ollut muutama asia, joita en ole täysin ymmärtänyt tai mistä en ole tarkkaan tiennyt mitä ne tarkoittaa, esim. verisuoni-invaasio ja epäselvät hormonivastaukset sekä marginaalit. Sellaiset asiat mitä en ole täysin ymmärtänyt, on jäänyt vaivaamaan ja mielikuvitus on tehnyt niistä valtavan suuren kasvavan pelkopeikon mun päähän, mitä enemmän olen niitä asioita pyöritellyt pienessä päässäni sitä pahemmilta ne on vaikuttaneet - Lopulta oon ihan päätynyt ajattelemaan, että tilanne onkin varmaan huonompi kuin mitä mulle on kerrottu. Lisää vettä mun mielikuvitusmyllyyn lisäsi, kun syöpälääkäri viime käynnillä oli sitä mieltä että ennusteprosentteja ei kannata laskea, ettei ne sitten jää pyörimään päähän, josta mä (tietysti) vainoharhaisena vedin johtopäätöksen, että ne prosentit on sitten varmaan niin huonot, kun ei lääkäri halua niitä kertoa (vaikka järjellä tiedän, ettei se niin ole, vaan lääkärit ei yleensä niitä prosentteja tuijottele kun se on ihan turhaa).

Syöpiksen hoitaja ymmärsi onneksi mun huoleni ja osasi kertoa sellaisia asioita niitä mitä olin halunnut kuulla (eli, että ennusteeni todellakin ON hyvä, eikä huono ;) ) ja hän oli myös lukenut mun syöpävastukset ja osasi selventää mulle niitä asioita, mitkä mua on vaivannut. Nyt on peikko pienempi onneksi!

Ja se mistä sain tänään erityisesti iloa on, että sain vihdoin kuulla, että olihan mun syöpä sittenkin ihan selkeästi hormonipositiivinen (mikä on hyvä) eli estrogeeni 60% ja progesteroni 40% no on nuo prosentit ainakin mun silmiin kyllä ihan selkeät, -eli ei mikään lievästi hormoonipositiivinen, niinkuin olin käsittänyt jossakin asiayhteydessä. Hormoonipositiivisuus on siis hyvä, koska sen tyyppistä syöpää voidaan hyvin hoitaa hormonihoidoin ja hoitoa annetaan 5 vuotta, niin parantaa ennustetta kyllä! Mähän kyllä tiesin että tulen saamaan hormonihoidot kun hormonireseptoreita on, mutta luulin, että niitä olisi jotenkin niukasti(?) ja olin jo mielessäni miettiny, että tuleekohan ne hormonihoidot mulle sitten turhaan, mutta onneksi ei sittenkään :) 

Päivän saldo on kipeä pää ja turvottavat punaiset silmät, mutta sitäkin helpottuneempi mieli. Nyt on taas sellainen olo, että kyllä mä tästä selviän. Uskallan taas ainakin hetken katsoa tulevaisuutta silmiin ja hymyillä. Jospa lähtis ihan kävelylle sen kunniaksi, ei enää haittaa tuo sateinen ilmakaan <3