Taidanpa kirjoittaa kerrankin nyt, kun mieli on hyvä ja elämä hymyilee, se kun ei aina ole niin itsestään selvää tässä pyörityksessä, kuten ollaan saatu huomata. Näistä hyvistä viikoista ja hetkistä todella osaa nauttia. Kyllä sitä ihminen -ainakin meikäläinen- on niin psykosomaattinen otus, että kun kroppa voi huonosti, niin huonosti voi myös mieli ja toisin päin. Heti kun fyysiset oireet alkoi helpottaa, ja se flunssakin väistyi, kyllä se mielikin siitä kummasti piristyi. Johan tässä on saanut reilustiu yli viikon olla taas normaali oma itsensä ja nauttia täysillä elämästä, lapsista, ja jopa suomen kesästä <3 Aika kyllä menee niin äkkiä, -tämä kolmen viikon hoitosykli on oikeasti aika nopeatempoinen, juuri kun on selvinnyt edellisestä pyörityksestä niin johan on uusi hoito tulossa. Ainoa hyvä puoli tässä on, että mitä nopeemmian menee, sitä nopeammin on ohi ;) Tulevana keskiviikkona on eka CEF- iiks ja kääks! Vielä ehdin kuitenkin pari (toivottavasti aurinkoista) päivää nauttia hyvästä olosta, vaikka täytyy myöntää että vähän jännittää. Jännittää, kun ei tiedä mitä nyt on tulossa. Toiset vertaissiskot kertovat että CEF on pahempi sivuoireitaan kuin Doketakseli (eli taxotere), kun taas toiset vahvasti sitä mieltä että kyllä CEF on kevyempi. Saa nähdä mikä tulee olemaan oma kokemukseni. Jokainenhan me yksilöllisesti nuo oireet koemme ja yksi reagoi yhdellä ja toinen toisella tavalla eri lääkeaineisiin. CEF:issä kai ongelmallisin oire voi olla pahoinvointi. kaikille sitä ei kai mittavasti tule, mutta joillekin voi tulla kovanakin. Pahoinvointiin on kuitenkin hyvät lääkkeet, toivottavasti ne tehoaa, jos tarvetta on. 

CEF = syklofosfamidi, epirubisiini ja fluorourasiili. Jos jotakuta kiinnostaa tutustua sytostaatteihin tarkemmin, tässä linkki  http://www.rintasyopa.fi/rintasyovan_hoitaminen/solunsalpaajien_tyypit

Matalapaineisesta mielialastani kirjoitin viimeksi 25.5. tuosta on vierähtänyt siis jo miltei pari viikkoa. "Taxotere aiheuttaa väliaiaikaisia muistihäiriöitä" -Ja sen kyllä huomaa! Ihan tosissani tässä yritin miettiä, mitä kummaa olen puuhannut nämä kaksi viikkoa, ja kunnolla saan pinnistellä jotain muistaakseni. Sen kyllä muistan, että lapsilla oli päiväkodissa kevätjuhla, mutta muuten elämä on tainnutkin olla ihan tavallista, ihanaa arkea. Lapset on päivisin päiväkodissa ja illat  ja viikonloput menee niin nopeasti!  Aamuisin suunnittelen aina kovasti mitä kaikkea aion päivän aikana tehdä ja keritä, ja lopulta en yleensä kerkiä mitään. Mutta ei se mitään. Nyt on lupa olla kerkiämättä. Pääasia, että päiväunet kerkiää ;) ja että perheen elämä on onnellista. Sehän tässä elämässä on ehkä jopa tärkeintä!

Normaalia arkea perheen kesken siis, mökillä ollaan pyörähdetty, tehty pihahommia, ulkoiltu, pyöräilty ja vain oltu. Mikäs sen mukavampaa. Myös ystäviä olen kerinnyt tapaamaan ja kiva päivän pyöräretkikin tehtiin ystävän ja lapsien kanssa edellisenä viikonloppuna, tällaisista kivoista päivistä sitä saa iloa moneksi päiväksi! 

Olen lapsistani niin kamalan kiitollinen, etten sitä voi sanoin kuvata <3 Tunnen olevani kovin onnekas, kun mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. Vaikka pienten lasten kanssa arki voi olla välillä melkoista sirkusta ja väsyttävääkin, silti lapset ovat selvästi tärkein voimavara ja isoin onnellisuustekijä elämässäni. Mä olen aina ollut mielestäni melko hoivaava ja äidillinen - mun elämässä suurin haave ja tavoite on ollut tulla äidiksi ja onneksi tämä haaveeni on toteutunut, jopa kahdesti! Mä en tullut mitenkään helposti raskaaksi ja ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon ja monia asioita olen kokenut silläkin rintamalla, joten koen todella lapset suurena lahjana ja yritän heitä arvostaa ja rakastaa parhaani mukaan. Olla niin hyvä äiti kuin vain ikinä osaan, se on mun tärkein uravalinta.

Mun pikkupoika sairastui vesirokkoon perjantai aamuna. Pilkullinen pikkupotilas on ollut melko rassukka, silti niin uskomattoman reipas ja suloinen. Ainoa murhe on kohta 3-vuotiaan elämässä tuntunut olevan, kun ei pääse mihinkään (=ruokakauppaan/ puistoon tms;) ) Yllättävän vähillä kutinoilla näyttää vesirokko kuitenkin sujuvan, vaikka näppylöitä on varpaista tukkaan asti ja ihan joka paikassa. Eilen oli hiukan lämpöäkin ja viime yönä jopa kuumettakin. Potilas seilasi oman sängyn ja meidän sängyn väliä ja lopulta päätyi lämpöpatteriksi mun kainaloon <3 Hyvin poika kuitenkin jaksanut päivisin puuhailla ja leikkiä. Ulkoilma ja vieno lämmin kesätuuli tuntunut selkeästi hyvältä ja ollaankin vietetty isot osat päivästä ulkona ja poitsu istunut ja makaillut rattaissa pihassa ja käyty paljon kävelyilläkin, potilas rattaissa matkustajana siis. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin on hyvää vaihtelua että täällä isoin asia välillä on jokin muu, kuin mun sairastaminen. Vaikka eihän se tietenkään kivaa ole, että lapsi on kipeänä! Mutta nyt on ollut tärkeintä ja parasta hoivata pikkupotilasta, eikä niin vaan keskittyä omaan napaan. Onneksi kyseessä tällainen pieni ja ohimenevä lastentauti! Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että oman sairauteni kyllä kestän, mutta sitä en tiedä miten sen kestäisi jos oma lapsi sairastuisi vakavasti?! toivottavasti ei ikinä tarvitse sellaista asiaa kohdata, sydän heittää voltin jo pelkästä ajatuksesta. Mutta siis, nyt alkaa vesirokkopotilas olemaan jo paranemaan päin, katsotaan onko seuraavaksi pikku tytön vuoro olla pilkullinen.