Kesä ja sytojen päättyminen on tainnut tehdä tehtävänsä, kun ei ole ollut edes tarvetta blogia päivittää ;) On kyllä mahtavaa, kun elämään mahtuu nyt niin isosti muutakin kuin tämä sairaus. Viimeksi kirjoitin reilu kuukausi sitten ja tässä kuukaudessa onkin tapahtunut paljon kaikenlaista. Viimeisen ceffini sain 20.7, eli aivan suunnitellussa aikataulussa.. Hiukan rimaa hipoen mentiin taas neutrofiilien suhteen, mutta kun mulla noi arvot on aina nousseet hyvin, kun ovat nousta alkaneet, niin sain tiputuksen kuitenkin ja kaikki meni hyvin.  Huh-mikä helpotus, kun viimeinenkin sytostaattikrapula tuli ja meni, ei ehkä edes tarvitse sanoa kuinka paljon sitä toivoo, että ei tarvitse enää ikinä kokea sitä uudelleen. 

Yksi vaihe siis takana ja muutama uusi askelkin jo otettu seuraaviin vaiheisiin: Eli, hormonihoidot on alkaneet, sädehoito on meneillään ja herceptin täsmälääkekin jatkuu jälleen. Hormonihoitona mulla on zoladex ja tamofen. Zoladex-kapseli käydään pistämässä vatsanahkaan terveysasemalla aluksi kuukauden- ja myöhemmin kolmen kuukauden välein ja hoito jatkuu pari vuotta. Tamofen pillereitä syön nyt viisi vuotta. Näistä hormonihoidoista mulle ei ainakaan toistaiseksi ole tullut huomattavia sivuoireita.. Lievää pinnankiristymistä on kyllä saattanut esiintyä, - sen voin siis nyt hyvällä omallatunnolla pistää hormonien piikkiin ;) Herceptin tiputuksia saan nyt kolmen viikon välein vielä vuoden verran. Vaikka toisaalta ärsyttääkin mennä säännöllisesti syöpikselle neulalla tökittäväksi, -niin silti olen kyllä suunnattoman iloinen tuosta täsmälääkkeestä, mahtavaa että sellainen on keksitty. Ja sitten ne sädehoidot, yhteensä niitä tulee 25 kertaa, yhdeksän on jo takana. Hyvin on mennyt, toimenpide on nopea ja kivuton. Mun rinnasta sädetetään 5 senttiä arven ylä ja alapuolelta sekä 2senttiä vielä arven sivuista. Tämä ehkäisee siis sitä, että ei tulisi mitään paikallista uusiutumista siihen rinnan alueelle. Mä olin sädehoidon suhteen ns. rajatapaus, eli tavallaan en ehkä olisi sitä tarvinnut koska kasvaimet on saatu poistettua hyvin marginaalein. Toisaalta, multifokaalinen syöpä on ilmeisesti hanakampi uusiutumaan paikallisesti, joten olen todella iloinen, että nyt tehdään kaikki mahdollinen että tämä paskamainen rikkaruoho saadaan varmasti kitkettyä pois. Mielummin myrkytetään ja kitketään kerralla kunnolla vaikka varmuuden vuoksikin, kuin että sitten jossitellaan myöhemmin! 

Sytojen loppumisesta on siis kulunut jo reilu kuukausi. Sytostaattihoitojen loppuun saaminen oli mulle henkisesti tosi iso helpotus ja paransi mielialaa ihan suunnattomasti. on taas helppo hengittää! Nämä muut hoidot tuntuu ihan lastenleikiltä tässä sivussa ja normaali elämä on päässyt taas hakemaan paikkaansa. 

Elokuussa olin lasten kanssa todella ihanalla lapsiperheleirillä. Leirillä oli paljon puuhaa lapsille, esim. muskaria, uimakoulua. Kun lapset puuhastelivat omiaan, oli aikuisille oli mm. kasvatus-ja parisuhdeaiheisia luentoja ja keskusteluja. Oli ihana ajatella pitkästä aikaa kunnolla tällaisia normaaleja asioita, -vaikkakin huomaan että ajattelen nykyään monet tavallisetkin asiat myös sairauden aiheuttamien muutosten ja pelkojen valossa.. tai  ehkä paremminkin varjossa. On se jännä kuinka sairastuminen muuttaa myös ajatusmaailmaa niin kokonaisvaltaisesti, mitään ei pidä enää itsestäänselvänä. Leiri oli kyllä ihana kokemus mulle ja lapsille ja todellakin kruunasi kesäloman lopun. 

Elokuun toisella viikolla mulla sitten alkoi se sädehoito ja lapset sitten aloittivat uudessa päiväkodissa. Lapsethan olivat päiväkodissa jo keväällä kun sairastuin, mutta nyt vaihdoimme päiväkodin meidän lähipäiväkotiin, jossa on tulevaa työsyksyä ajatellen meille paremmat aukioloajat. Päiväkotielämä on alkanut tosi hyvin. Lapset pääsivät samaan ryhmään, joka vaikuttaa tosi kivalta. Kaikki lapset ja hoitajatkin ovat tulleet tähän ryhmään uusina ja se on ollut kiva, kun ei ole ollut valmista ryhmäytymistä, on ollut helppo saada kavereita ja päästä mukaan leikkeihin. Onhan se pienille tosi jännää tuo päiväkotielämä, joten hiukan ollut havaittavissa väsymystä iltaisin, mutta ihmekös tuo.

Viime viikonloppuna juhlittiin myös medän pikku päivänsankareita. Poika täytti 3-vuotta ja tyttö täyttää ihan kohta 5-vuotta joten tuplahippalot oli paikallaan. Oli ihana järjestää lapsille juhlat ja viettää mukava päivä tärkeiden ihmisten seurassa. On nuo lapset vaan vielä niin pieniä.. Enemmän kuin mitään, toivon, että saan olla leipomassa synttärikakkuja ja jakamassa lasteni tärkeitä päiviä ainakin niin kauan, kunnes heidän omat siipensä kantavat <3