Tänään pihalla haravoidessa ajattelin että, "onhan tämä hyväksi senkin takia, että saa muuta ajateltavaa". Hetkinen. teen asioita saadakseni muuta ajateltavaa, silti ajattelen sitä miltei joka käänteessä - tai ainakin ajattelen sen ajattelemista. Tunnustan, sairaus pyörii päässä lähes koko ajan, -enkä vaan voi sille mitään.  Sairastumisestani lähtien meillä on käynyt neuvolan perhetyöntekijä juttelemassa asioista mun kanssa. Hän sanoi joskus, että mun pitäisi päättää jokin aika, milloin ajattelisin tietoisesti sairautta,  ja sitten lopettaa ajattelemisen. Hetkinen - multa puuttuu ilmeisesti jokin kanavan valitsin aivoista? -Vaikka kuinka päättäisin ajatella mitä tahansa muuta, ei vaan onnistu.  Jokainen tekemäni asia tuo sen mieleen tavalla tai toisella, kun mietin ruusupuskien leikkamista, tuli mieleeni, että miltäköhän ne ensi keväänä näyttää ja miltähän näyttää silloin mun sairaus? Kun pieni poikani kaatui tänään pyörällä, tuli lohduttaessa mieleen, että voi kun saisin olla lohduttamassa aina. Jos jotain paikkaa nipistää, en voi olla miettimättä johtuuko se syövästä.. Se on mielessä myös kävellessä, syödessä, nukkuessa..*Huoh* Eli jokaisessa, ihan jokaisessa arkisessa asiassa on nyt ylimääräinen tekijä, rintasyöpä. Ja se tuntuu välillä raskaalta.

Siispä ajattelen. Ja kuinka voisinkaan olla ajattelematta, kun aamulla rinta on hukassa, hiukset tippuilee päästä ja almanakka on täynnä fysioterapiaa, sytostaattihoitoja, laboratoriokokeita, lääkärin vastaanottoja, keskusteluaikoja....  Ei kai auta kuin sopeutua, että elämä nyt vaan pyörii tämän ympärillä.Mieheltäni tänään ahdistuksessa kysyin, että osaankohan koskaan ajatella asioita muun kuin tämän varjossa? -Hän sanoi uskovansa, että osaan ja pystyn, -sitten kun hoidot on ohi ja elämä (toivottavasti) terveenä jatkuu - Mutta ei se ihan lyhyt prosessi tule olemaan, mutta toivottavasti se on mun tulevaisuus, terveenä eläminen niin kauan, että tämänkin elämänvaiheen pystyy jättämään taakse. Vaikka tiedän että tämä tuleekin aina kulkemaan mukana, sen kyllä kestän, mutta sitä en, että itse kuljen tämän mukana.