Viimeksi kun kirjoitin, oli sytostaatti oireet olleet kohtuullisia, mutta siitä se alamäki sitten lähtikin. Tiistaina olo olo todellatodella kurja. Joka askelleella huimasi, ruoka ei maistunut ja joka paikkaa särki. Ajattelin, että aika kovat oireet nyt sitten tulikin ihan puskista, mutta yöllä kun olo alkoi olla enemmänkin kipeä ja kuumeinen tuli mieleen, että onkohan taustalla nyt jotain muutakin. Ti-ke yö meni pätkissä ja olo oli helvetillinen. Päänsärku oli älytön ja olo tosi voimaton. Keskiviikko aamuna kuumemittari näytti särkylääkkeestä huolimatta 38 astetta, joten noudatin syöpiksen ohjetta ja lähdin sairaalaan.

Tuli tunne, että historia toistaa itseään. Viimeksi neljä vuotta sitten ekan sytostaattini jälkeen jouduin peijakseen täyslepoon lähes viikoksi, kun neutrofiilit oli romahtaneet. Nyt olin kuitenkin saanut valkosolujen kasvatustekijää, jonka tarkoituksena on nimenomaan ehkäistä moinen romahdus. 

Mies lähti kyytipojaksi peijakseen. Kuskini joutui kaartamaan matkalla penkan kautta, että pääsin oksentamaan aamupalat pientareelle. Peijaksessa pääsin onneksi pian omaan päivystyshuoneeseeni, sain pahoinvointilääkettä, otettiin verikokeita ja tehtiin tutkimuksia. Kaikista parasta oli kuitenkin, että sain jo vuorokauden kestäneeseen päänsärkyyni niin hyvät tropit, että sain nukuttua. Koomailin yksiössäni päivän. Tutkimuksissa selvisi, että veriarvoni olivat tilanteeseen nähden ihan hyvät, neutropeniasta ei siis ollut tällä kertaa kyse. Eikä myöskään bakteeri-infektiosta. Jin kuitenkin yön yli sairaalaan, sain lääkkeitä ja nesteitä ja hyvää huolenpitoa. Mitään virallista syytä ei oireilleni löytynyt, mutta vahvaksi epäilyksi tuli virusperäinen vatsatauti ja se yhdistettynä sytostaattikrapulaan, oli se yhdessä syy helvetilliseen oloon. 

Pääsin siis kotiin vuorokauden sairaalassa olon jälkeen. Eilinen meni toipuessa mutta tämä päivä ollut jo ihan hyvä. Kuumetta on edelleen, mutta nyt ei auta kuin lepäillä se pois, helpottavaa kuitenkin tietää, että kyseessä joki perus virus eikä vakavampaa. 

Mutta oli kyllä sellainen aloitus näille sytoille, että huh-huh. Toivottavasti jatkossa selviää vähemmällä, tai muuten tulee todella tuskainen kevät.