Taxotere hoidosta isoimmat sivuvaikutukset tulevat yleensä 3-5 päivänä tiputuksen jälkeen jos on tullakseen. Mun tuurillahan ne päivät tällä kertaa osui juuri vapuksi. Toisaalta, mikäs siinä kärsiä krapulaisesta olosta samaan aikaan muiden suomalaisten vapun juhlijoiden kanssa. Ja väitän jopa, että monilla juhlijoilla oli aika paljon huonompi olo kuin mulla, joten eipä kai valittamista. Ja kaikenlisäksi mulla säästy myös rahat, halpa krapula siis ;)

Tämä toinen kerta oli kyllä helpompi siinä mielessä, että tiesi hiukan mitä odottaa. ja tiesi vähän myös, että millä sitä voi lieventää. Nyt kun pahimmat päivät on jo ohi (ainakin luulisin näin, tänään jo melko normi olo) niin on jopa hiukan sellainen hassu fiilis, että näinköhän helpolla tässä pääsi?? (Kun nyt vaan ne valkosolut pysyisi ylhäällä!!) Sytooireet eivät viimeksikään olleet kovin rankat, ja nyt tosiaan jopa helpommat. Oireita voisi tosiaan kuvata hiukan krapulaiseksi olotilaksi, väsymystä ja heikkoutta, paikkoja kolottaa ja ruoka maistuu pahalle.

Tähän hoitoonhan mulle tuli se Neulasta-piikki, ettei valkosolut romahtaisi, -sen kerrottiin aiheuttavan kovempia luustokipuja, mutta ei kyllä mielestäni ole ollut. Joko mulla kävi tuuri, tai sitten se ei toimi? jää nähtäväksi. Luustokipuja on kyllä ollut jonkun verran, mutta ehkä jopa vähemmän kuin viimeksi. Luiden kolotukseen olen ottanut särkylääkettä tarvittaessa (joka tarkoittaa ehkä kahta panadolia) ja ruskovillan ihana villakerrastoni on päässyt kovaan käyttöön, se on hyvä, varsinkin öisin! Suu oireet mulla oli tosi kovat viimeksi, nytkin on oireita, mutta niin paljon vähemmän kuin viime kerralla. Makuaisti on kyllä taas ihan sekaisin. Se on tosi outo tunne, kun jotkut aikaisemmat herkkuruoat saattavat nyt maistua ihan kamalalle. Esimerkiksi oliivit ja fetajuusto maistuvat ihan myrkylle, vaikka normaalisti tykkään tosi paljon. Myös monet hedelmät maistuvat kamalalle ja jopa perunalastut ja suklaa,  hyi olkoon!  Lämpimät ruuat eivät välttämättä kauheasti houkuttele, mutta onneksi niistäkin löytyy: riisipuuro ja pinaattikeitto *slurps* !!. ja muuten maistuvat rypäleet, leipä, juusto, avokaado, mansikat, porkkana, perunasalaatti, melooni, grillatut tomaatit ja herkkusienet ja jäätelöt :)  Ja ikinä ei voi tietää miltä mikäkin maistuu ennenkuin maistaa, se se vasta hassua onkin!

Ruuasta puheenollen.. Ruokahalu on palannut! Olen aina ollut hyvä syömään ja pidän ruuasta. Olen aina ollut aikalailla normaalipainoinen, joskin paino on voinut jojoilla ylös-alas (normaalin rajoissa) helpostikin elämäntilanteesta riippuen. Rintasyöpädiagnoosin mukana katosi yllättäen ruokahalu ja ruokahalun mukana noin 10kiloa painoa (reilussa kuukaudessa). Siihen en stressi-paniikki-tilassa edes ollut kiinnittänyt huomiota, ennenkuin syöpälääkärin vastaanotolla oli pakko katsoa lukemia vaa´assa oikein uudemman kerran ja hieroa silmiä, että onko tosiaan näin käynyt. Painonlasku ei olisi tosiaankaan ollut tarpeellista tähän kohtaan, mutta en nyt mitenkään alipainoiseksikaan mennyt, joten ei hätää sinänsä. Lääkäri kuitenkin oli tiukkana ja määräsi, ettei yhtää kiloa saisi lähteä. Ei ole lähtenyt - pari kolme kiloa on jo tullut takaisin, ja taitaa tulla lisää kovaa tahtia, nyt kun ruoka maistuu. Täytynee alkaa vahtimaan ettei nyt mene toiseen äärilaitaan huomaamatta, sillä kuulemani perusteella, joillakin hoidot, varsinkin tulevat hormoonihoidot, saattavat aiheuttaa reilustikin liikakiloja. On se kyllä pöhköä, ensin varoa ettei laihdu ja sitten varoa ettei liho.. ei oo helppoo ;)

 Niin se vappu. Sehän meni sitten ihan mukavasti. Kovasti en uskaltanut vapulle mitään suunnitelmia tehdä, kun oireista ei voinut tietää etukäteen. Miehen vanhemmat halusivat ottaa lapset lauantaina mummilaan vappupuuhiin, joten saatiin miehen kanssa ihan "vapaapäivä". Aamupäivällä ripsotteli hiukan vettä, mutta säätä uhmaten mä kuitenkin ajattelin käydä hiukan pihahommia tekemässä. Olihan se ihan mukavaa, mutta tämän jälkeen mä osaan kuvitella, miltä puutarhatyöt tuntuu ehkä 80-vuotiaana. Ei montaa askelta tarvinnut kävellä kottikärryjen kanssa kun alkoi hengästyttää ja syke alkoi kohoamaan. Silti koen tärkeäksi, että ei tarvitse missään sohvalla maata koko päivää. Mies oli suunnitellut launatailtapäivällä poikkeavansa työkaverinsa tupareissa. Mä en ihan tiennyt oisinko juhlakuntoinen vaiko enkö, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Ja onneksi kokeilin. Oli melko ihanaa istua aikuisessa seurassa syömässä herkkuja ihan kaikessa rauhassa. Harvinaista näin pikkulasten vanhemmille!  Vaikka sytokrapula olikin hiukan päällä, sen pystyi kyllä melkein unohtamaan ja nauttimaan kivasta iltapäivästä. Joskin hiukan lyhyeksi jäi meidän vierailu, kun pikkuneiti jo soitteli äidin ja isän perään ikävissään ;)

Vappusunnuntai meni ihanasti perheen kesken, vaikka se ehkä olikin tämän sytohoidon väsynein päivä, mutta onneksi mulla on lupa nukkua päiväunia, vaikka vähän joka välissä :) Vappumarkkinoilla poikettiin ja iltasella pidettiin vappukekkerit perheen kesken, -tyttö pukeutui prinsessaksi ja poika palomieheksi, grillattiin herkkuja ja katettiin pöytä koreaksi. En missään nimessä ole valmis tinkimään mistään kivoista jutuista sen takia, että on nämä hoidot meneillään. Onneksi on niin paljon hyviä ja tärkeitä asioita ympärillä, että elämä tuntuu hyvältä ja onnelliselta sairaudesta/hoidoista huolimatta! 

Tämä oli siis olosuhteisiin nähden hyvä vappu. Toivon, että tulevaisuus tuo meille kaikille monia mukavia ja iloisia vappuja ja muitakin ilon ja juhlan aiheita!