Vuosi vaihtui, tuli helmikuu, tuli diagnoosin vuosipäivä, leikkauspäivän vuosipäivä.. Voi minkälaisia vuosipäiviä toisensa perään. Olen elänyt vuodentakaisia ajatuksia ja tunnelmia mielessäni uudelleen koko helmikuun. Tunnelmat ei ole olleet aina ihan parhaimmat, varsinkin iltaisin on välillä mielen vallannut melkoinen ahdistus. Olen kuunnellut kroppaani, jokainen jomotus tai kolotus tai kutina herättää epäilyksiä. Välillä olen myös ollut tuntevinani jotakin terveessä rinnassanikin, pienen paniikkikohtauksenkin olen siitä itselleni aiheuttanut. Kovasti pohdin, että olisinko yrittänyt aikaistaa vuosikontrollia, mutta sitten tulin siihen tulokseen että en. Koska:
a) en ole varma tunsinko mitään, uskon ja toivon että kyse mielikuvituksesta
b) ei se tilanne siitä parissa-kolmessa viikossa mihinkään oisi muuttunut jos jotain olisikin
c) pelottaa niin penteleesti. Jos jotain olisikin, niin nyt haluaisin kuitenkin elää "terveenä ja onnellisena" perheen kanssa normaalia elämää... jos se p***a alkaisikin alusta, niin eipähän alkaisi sitten ihan heti.
d) olen varmaan hullu

Vuosikontrolli on siis lähestymässä uhkaavasti.. reilu viikko vielä odotettavaa. Kaikkien ennusteiden mukaan kaiken pitäisi olla hyvin, hoidotkin on vielä osittain päällä ( herceptin ja hormonit), joten olisihan se ihan hirveän huonoa tuuria, jos jotain nyt ilmaantuisi. Mutta sen se tämä tauti on tehnyt, että ei vaan osaa luottaa. Toivon, että vuosikontrolli tuo hyviä uutisia ja sitten saa hengähtää hetkeksi  ja uskaltaa taas hetken luottaa<3