SÄDEHOIDOT:
Nyt ne on tarvottu loppuun! Ihan yllättävän nopeastihan se meni, vaikka alussa tuntui että olisi pitkä rupeama. Sädetystähän siis tuli yhteensä 25 kertaa, eli arkipäivisin viiden viikon ajan.

Ensimmäisen viikon jälkeen ajattelin, että näinköhän se nahka kärvähtää jo heti kättelyssä, kun koko rinta oli sen näköinen kuin olisin nukahtanut muutamaksi päiväksi las palmasin aurinkorannalle. Hoitaja kertoi, että yleensä iho-oireita alkaa tulemaan vasta puolessa välissä ja mulla siis tämä tapahtui jo heti alussa. Sain ohjeeksi bebanthenivoitelut viikonlopuksi. Bebanthen tehosi ja iho rauhoittui. ja taisi nahka sitten tottuakin grillaukseen, sillä loput neljä viikkoa meni hyvin ja iho pysyi suunnilleen samanlaisena loppuun saakka. Lääkärin mukaan iho on kestänyt hyvin, joten niin kai se sitten on :) Tänään kun olin sydämen ultraäänessä, (kerron kohta aiheesta enemmän) huomasin kyllä että iho on normaalia kosketusarempi ja herkempi, mutta tämäkin kuulunee asiaan tässä kohtaa. 

Nyt kun säteet on ohi, niin täytyy sanoa, että mukavasti meni ;) Sädeosastolla hoitajat olivat tosi mukavia ja itse toimenpide oli helppo ja kivuton.  Ihan ensimmäisellä käynnillä kuvattiin jollakin koneella (sellanen puoli "putki") se sädetettävä alue. Melkein keskelle rintaa tatuoitiin pieni merkki piste ja kainaloon toinen piste. lisäksi mulle liimattiin ihoon myös pari tarraa hoidon ajaksi. Näiden merkkien avulla kone joka kerralla säädettiin ja aseteltiin oikeaan asentoon ja oikeaan kulmaan. Mun sädetysalue oli 5 senttiä arven ylä- ja alapuolelle sekä pari senttiä arven sivuille. Itse toimenpiteessä hoitopöydällä tuli maata kädet ylös nostettuna, sitten hoitajat säätivät ja mittasivat röntgenputken näköisen koneen rinnan päälle, (tarkka juttu, millimetrimitalla aina mittailivat). Rinnan päälle asetettiin bolukset, eli sellaiset pehmeät silikonin tuntuiset levyt (2kpl). SItten hoitajat menivät pois huoneesta ja itse sädetys kesti alle minuutin, jonka aikana kuului särisevä ääni.    

SYDÄN:
Mä kävin tänään myös sydämen ultraäänitutkimuksessa. Herceptin lääkitys saattaa joillekin aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa, jonka vuoksi sydäntä on syytä seurata hoidon aikana. Mulle on edellinen tutkimus tehty ennen hoitoja, muistaakseni maalis-huhtikuussa. SIlloin arvot olivat hyvät. Täällä HUS:in alueella herceptin hoidon aikainen sydämen pumppausvoimaa selvitetään gammatutkimuksella. Gammatutkimuksessa ruiskutetaan suoneen merkkiainetta. Koska merkkiaine on radioaktiivista niin loppupäivän on potilas niin säteilevä, ettei saa esim. pitää lapsia sylissä. Säteilyn ja mulle jo epämielyttäväksi muodostuneen pistämisen vuoksi kysyin onkologiltani, että voisiko tutkimuksen suorittaa ultraamalla (toisissa kaupungeissa näin tehdään) mutta koska kardiologeille on niin pitkät jonot, niin täällä se ei onnistunut. Sain kuitenkin suostumuksen hoitaa tämän tutkimuksen yksityisesti omakustanteisesti. Mulla on ollut hoitojen aikana ja nyt hoitojen jälkeenkin epämääräisiä sydämen muljahteluita ja tykytyksiä, joten kerkisin jo huolestumaan, että sydärinkö tässä seuraavaksi saa. Tänään sitten kävin ultrassa. Toimenpide oli ihan mielyttävä ja lääkäri hyvin perusteellinen ja tarkka. SIellä se sydän tyytyväisenä tykytteli edelleen paikallaan ja mikä parasta,  oli edelleen oikein hyvässä kunnossa ja kuulemma hyvin terveen näköinen nuori sydän - kaikki hyvin sen suhteen siis. :) Mitään ulkoisia seurauksia hoidot eivät siis ole ainakaan sydämeen tehneet ja kardiologi lohduttelikin, että sydän kyllä toipuu sitten hiljalleen niistä hoitojen aiheuttamista oireista.

Eli kaikki hyvin ja nyt pari viikkoa ihan niinkuin lomaa ja sitten työt kutsuu, huih!!! :)