Kuvan lähde: http://imgarcade.com/1/herceptin-antibody/

 

Edellisen postauksen jälkeen sain tietää hoitosuunnitelmani, joka polkaistiinkin jo käyntiin reippaassa tahdissa. Homma etenee sillä tavoin, että hoidot tulee ensin ja leikkaus vasta sen jälkeen. Maanantaina kävin naistenklinikalla, ultraava lääkäri asensi merkin kasvaimeen, siltä varalta, että kasvain häviää näkymättömiin hoitojen myötä - että kirurgi osaa sitten leikata oikean alueen. Toimenpide oli melkoisin kivulias, koska merkki vietiin puuduttamatta neulalla rintalihaksen läpi, sen alle - mutta siellä se nyt on, jippii ja jei!

Tapasin eilen, torstaina ihanan lääkärini, kävipä tuuri, että omalääkärikseni tuli mukava ja kokenut onkologi. Sain hyvää tietoa jatkoista ja olen todella tyytyväinen hoitolinjaan. Joka hoidon jälkeen seurataan kasvainta ultralla, kolmannen hoidon välein tulee vartalon tt. kuuden hoidon jälkeen leikataan. mikäli siis hoitovaste odotetun mukainen. Säteet tulee pisteeksi iin päälle. Tätä siis hoidetaan tosiaankin paikallisena, siksi leikkauskin tulee pakettiin mukaan.

Tänään oli sitten eka hoito. Kaksi rakasta ystävääni oli mukanani, toinen heistä oli mukana jo ekalla kierroksella ja mahtoi olla hyvillään, kun ei vauvamahansa kanssa joutunut tällä kertaa painimaan mua sisään huoneeseen.. kävelin sinne kiltisti ihan itse ja ojensin käteni sytotippaa varten.. Kertoo ehkä muutenkin sairauden tilasta, pää jo mukana, ei tartte kamppailla enää niin pirusti vastaan ;) Hoitoina saan sytostaattina taxoteren (eli docetakselin) jonka kylkeen saan täsmälääke herceptinin. Herkku aiheuttaa tiputuspäivänä väsymystä ja nukuinkin tänään mojovat neljän tunnin päiväunet. jonka jälkeen kiskaisin taxoon kuuluvat kortisonit, joten tänä yönä saattaa olla hyvää aikaa siivota ja lajitella kirppiskamoja (Edellisestä kortisoonidurasel olosta oppineena, varasin kirppispöydän tulevaksi viikoksi :D eläköön tehokkuus!) Taxosta ei vielä pahemmin oiretta, mutta huomaan että makuaisti alkaa jälleen muuttumaan. viimekerrasta muistelen, että pahimmat päivät oli kolmas ja neljäs päivä tiputuksesta, katsotaan toistaako historia itseään :)  

Syöpiksellä sattui olemaan myös yksi rakkaimmista vertaissisko ystävistäni, jonka kanssa käytiin edellinenkin kierros melkein samassa aikataulussa. Hän on mua edellä taas muutaman kuukauden, niinkuin oli viimeksikin, kuinkas sattuikaan. Ja siellä oli myös toinenkin tuttu vertaisiskoni, nainen, joka on maailman paras esimerkki siitä, kuinka hyvää ja normaalia elämää voi elää jopa vuosia kroonikkona.. Hattua nostan ja toivon, että minusta tulee samanlainen esimerkkitapaus, jos tästä vielä kroonikoksi päädyn. Tippahuoneessa tutustuin myös uuteen mukavaan siskoon, joka oli vasta ensimmäisellä kierroksella ensimmäisessä hoidossa. Samalla tulin miettineeksi, että ei ole oikeastaan väliä, missä vaiheessa sairautta on menossa, mutta jos vaan jakaa tämän saman kohtalon, luo se ihan erityisen siteen meidän vertaissiskojen välille - me ollaan niin samassa veneessä.. yhdessä on aika paljon kevyempi soutaa, kuin että yrittäisi meloa ihan keskenään.Viime kierroksesta selvisin niin paljon paremmin, kun sain haalittua mukaani ihania vertaisia, vertaissiskoryhmä, jonka silloin pykäsimme pystyyn on edelleen voimissaan ja voi hyvin. Nyt on helpompaa kun ne vertaiset on jo valmiina olemassa, siskot <3 

Siskojen Logo @Tiina Altonen